Suomen kieli

Onko nuoriso pilalla? Mitä tarkoittaa “legit chilli case”? Miksi suomenkielisiä termejä korvataan yhä useammin lainasanoilla ja vieraskielisillä ilmauksilla? Luvassa on pieni katsaus Suomen kieleen ja sen tulevaisuudennäkymiin.

Viime aikoina on voinut seurata mediasta asiantuntijoiden esittämää huolta Suomen kielen rappeutumisesta. Puhekielessä eri kieliin kuuluvaa sanastoa liitetään yhteen vapaamuotoisesti, ja jopa yhtenä sivistyksen keskuksena pidetyn Aalto-yliopiston opiskelijat kirjoittavat kandidaatintöitä yhä useammin englanniksi.

Pitääkö olla huolissaan? Mikä on ranskalaisten kielimoukarien rooli ei-toivotussa kielten sekoittumisessa?

Kieli elää ja kehittyy jatkuvasti ympäröivien voimien vaikutuksesta, eikä Suomen kielen määritelmä ole mikään staattinen tila. Vai onko sittenkin? Jos joku haluaa “pelastaa” Suomen kielen, määritellään se sitten mahdollisimman tarkasti.

Suomea (Finland, Finnland, Finlandia, Фінляндія, フィンランド) on aikojen saatossa, erityisesti kansallisromanttisessa kontekstissa kuvattu maantieteellisen muotonsa takia “Suomi-neidoksi”.

Tämä anatomia on antanut nimensä esimerkiksi Käsivarrelle, suositulle vaelluskohteelle, joten eikö kartalta pitäisi pystyä määrittämään eksaktilla matematiikalla ja/tai/eli pseudotieteellä muitakin ruumiinosia?

Muutama aksiooma Suomen kielen paikantamista varten:

• Inarin ja Utsjoen kuntien alue on Suomen “pää”
• Kieli sijaitsee pään keskipisteen alapuolella
• Suomi-neito tuijottaa hieman omaa käsivarttaan kohti
• Kieli on keskellä suuta

Laskelma on melko triviaali ja jätetään lukijalle harjoitukseksi. Ja tadaa, olemme saapuneet Hammastunturin erämaa-alueelle, jonka nimi selvästi tukee analyysin tulosta:

Kuv: https://www.luontoon.fi/hammastunturi/palvelut

Siinä se nyt on, Suomen kieli. Perustakaa vaikka luonnonpuisto tai jotain emt.